Jätimme lausunnon uuden alueidenkäyttölain luonnoksesta

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää rohkeita päätöksiä ja konkreettisia tekoja. Uusiutuvan energian rooli on keskeinen, mikäli haluamme saada aikaan tarvittavan muutoksen. Myös nykyinen, Orpon johtama hallitus on linjannut, että sähköntuotantoa lisätään ja tuulivoiman toimintaedellytyksiä kehitetään. Valitettavasti nyt valmisteltu alueidenkäyttölaki ei tue tätä tavoitetta, sen sijaan  se uhkaa rajoittaa tuulivoiman rakentamista merkittävästi.

Alla on koottuna keskeisimmät kommenttimme jättämästämme lausunnosta.

Maakuntakaavan rooli ei saa olla rajoittava

Pidämme hyvänä, että lakiluonnoksen 4 § mukaan maakuntakaava olisi jatkossa yleispiirteinen. Kuitenkin esitetty 68 § on ristiriidassa tämän kanssa, koska se sitoisi tuulivoiman tiukasti maakuntakaavaan. Tuulivoima-alaa ei saa kohdella eriarvoisesti muihin toimialoihin verrattuna. Yleispiirteisessä maakuntakaavassa ei tehdä yksityiskohtaista vaikutusten arviointia, eikä siinä vaiheessa ole käytettävissä samoja resursseja kuin tuulivoimayleiskaavoituksessa. Tästä seuraa riski, etteivät tuulivoima-alueiksi osoitetut alueet käytännössä sovellu hankkeisiin, mikä vääristää käsitystä siitä, minne ja miten paljon tuulivoimaloita voidaan rakentaa.

Etäisyyssäännös veisi sähköntuotannon kauemmas alueista, joissa sitä tarvitaan eniten

Erityisen ongelmallinen on esitys siitä, että tuulivoimalan tulisi sijaita kahdeksan kertaa sen korkeuden päässä lähimmästä asutuksesta, ellei aluetta ole määritelty maakuntakaavassa tuulivoima-alueeksi. Esimerkiksi 300 metriä korkean voimalan kohdalla tämä tarkoittaisi yli kahden kilometrin etäisyyttä lähimpään asuinrakennukseen. Mielestämme on myös hyvin ongelmallista, ettei tätä etäisyysvaatimusta ole perusteltu mitenkään lakiluonnoksessa.

Kyse ei ole pienestä yksityiskohdasta, vaan koko alan toimintakykyä määrittävästä ehdotuksesta. FCG:n syksyllä 2024 tekemän arvion mukaan jo 1,5 kilometrin etäisyysraja kaventaa hankemahdollisuuksia merkittävästi. Lakiuudistuksen etäisyysvaatimus sulkisi pois suurimman osan Etelä- ja Keski-Suomen alueista, joissa sähköä eniten tarvitaan. Samalla tuotanto siirtyisi yhä enemmän Pohjois-Suomeen, alueille, joilla sähköä ei kuluteta ja joihin rakentaminen on kallista ja hidasta. Pohjois-Suomessa on myös hyvin paljon koskematonta erämaata, johon jouduttaisiin kajoamaan, mikäli uusiutuvan energian tuotannosta tehtäisiin uudistuksen myötä Etelä-Suomessa mahdotonta. Mielestämme ei ole järkevää estää sähköntuotantoa siellä, missä sitä eniten tarvitaan, vain siksi, ettei sääntely tunnista paikallisia olosuhteita.

Suostumusvaatimus tekee hankekehityksestä epävarmaa

Kritisoimme lakiluonnoksessa esiteltyä suostumusmenettelyä, jonka mukaan tuulivoimaloiden vähimmäisetäisyyttä koskevaa sääntöä ei sovelleta, jos kaikki ne maanomistajat, joiden omistuksessa on asuinrakennus alle kahdeksan kertaa voimalan kokonaiskorkeuden etäisyydellä suunnitellusta tuulivoimalasta, antavat kirjallisen suostumuksensa.

Lakiluonnoksen mukaan yksittäinen henkilö voisi jatkossa estää hankkeen etenemisen, vaikka kaikki tekniset ja ympäristölliset edellytykset olisivat kunnossa. Paikallinen vuoropuhelu on erittäin tärkeää ja kuuluu hyvään hankekehitykseen, mutta nykyinen ehdotus tekee siitä ylikorostetun esteen. Käytännön kokemuksesta tiedämme, että kaikkia maanomistajia on käytännössä mahdotonta tavoittaa ja saada allekirjoittamaan vuokrasopimuksia. Nyt lakiuudistus tarkoittaisi sitä, että yksikin maanomistaja voisi halutessaan kaataa hankkeen.

Nykyinen maisemavaikutusten arviointi toimii, joten lisäsääntelylle ei ole tarvetta

Lakiluonnoksessa ehdotetaan maisemavaikutusten kirjaamista alueidenkäyttölakiin. Tämä on poikkeuksellista, sillä muiden toimialojen osalta vastaavaa ei vaadita.

Maisemavaikutukset arvioidaan jo nyt ympäristövaikutusten arviointiprosessissa ja kaavoituksessa asiantuntijoiden toimesta. Koska maisemakokemus on subjektiivinen, sen kirjaaminen laillisesti valitusperusteeksi loisi tarpeetonta epävarmuutta ja riskiä valituskierteisiin.

Luonnos vaatii kehitystä

Uusi alueidenkäyttölaki on lähtenyt liikkeelle hyvästä tarkoituksesta, mutta toteutuksessa on vakavia puutteita. Jos haluamme lisätä kotimaista puhdasta sähköntuotantoa, ei sen edellytyksiä voida samanaikaisesti rajoittaa kaavamaisilla, paikallista todellisuutta ohittavilla säännöillä.

Tarvitsemme:

• Joustavaa ja ennustettavaa sääntelyä
• Oikeudenmukaista ja alueellisesti tasa-arvoista päätöksentekoa
• Sääntöjä, jotka ohjaavat kehitystä, eivät estä sitä

Näin varmistamme, että Suomi pystyy vastaamaan kasvavaan sähkön tarpeeseen ja saavuttamaan ilmastotavoitteensa.